Matka alkuun!

Nelja paivaa on reissua takana ja kilometreja on kertynyt 90+127+87+32=336. Ensimmaiseen paivaan sisaltyi myos jonkinlaista kommellusta, kun Jarin pyoralaukkujen kiinnitys petti heti Tallinan ensimmaisessa katukivetyksessa ja laukut putosivat maahan. Eihan siina mitaan, mutta samalla takalokari oli rullalla takarenkaan ja tarakan valissa. Se saatiin korjattua, ja paastiin etenemaan noin 40km, kunnes Jarilla puhkesi rengas. Sisakumi oli vaihdettava ja aikaahan siina kului. Yoksi pystytimme teltan noin 40km paahan Parnusta Lukoilin pihalle.

Torstaina sitten ajoimme ilman kommelluksia Parnussa pysahtyen Latvian Salacgrivaan asti, josta yopaikka loytyi jalleen jo pimeyden uhatessa tutun Lukoilin pihalta.

Eilen kavimme aamulla uimassa lampimalla hiekkarannalla ja jatoimme matkaa kohtietelaa. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, etta voisimme lopettaa matkanteon jo paivalla ja levahtaa illan, mikali loytaisimme leirintaalueen. Sellainenhan loytyi kylla Saulkrastin kaupungista, mutta joku firma oli varannut senkokonaan kayttoonsa. Loysimme myohemmin myos toisen leirintaalueen, mutta sinne ei saanutkaan pystyttaa telttaa(!). Kysaisimme olisiko etelassa pain lahettyvilla toista leirintaaluetta ja nainen totesi ettei tieda, ehkapa Liettuassa pain. Noh, ajoimme noin 5km valilla Via Balticalta poiketen etsien telttapaikkaa, kunnes paatien varrella oli leirintaalue kuin tilauksesta. Ja edellisen paikan nainen ei tallaisen olemassaolosta tiennyt. Sinne saimme kuitenkin teltan pystytettya hintaan 6 euroa.

Tanaan ajoimme Riikaan ja kavimme katsomassa paikallisen futisliigan ottelun Skonto Riga-Metallurgs Liepaja. Peli uudella (keskeneraisella) stadionilla paattyi 0-0. Yleisoa ei ollut kovin paljon, mutta oli molemmilla joukkueilla kuitenkin kannattajaryhmansa, jotka pitivat vaihtelevasti aanta. Siina onkin Riian kulttuuririennot meidan osalta. Taman lisaksi kavimme irkkupubissa katsomassa valioliigan avauskierrosta.

Sunnuntain aikana on tarkoitus tunkeutua niin syvalle Liettuaan, kuin voimat riittavat.

Tassa on jo alkumatkasta varsinkin minulla kokemattomana pyorailijana ollutkaikenlaista vaivaa. Kaikkein klassisin pyorailijan vaiva, takapuolen kipeytyminen on pyorailyhousuista huolimatta vaivannut, joskin toivoisin, etta pahin on jo silta saralta ohitettu. Eilen tata vaivaa tehosti mukavasti myos paskatauti, joka tuli ehka laukussa lammenneista juustoista, ehka ruskeasta hanavedesta, ehka jostain muusta. Nyt se tuntuu kuitenkin rauhoittuneen. Tietysti myos lihakset ovat vahan jumissa seka selka ja kadet puutuvat ja akillesjanteet ovat kipeytyneet. Jari on ainoastaan vahan valitellut niskaansa.

Toinen ongelma on retkikeittimen kanssa, josta loppui kaasu. Olin aikaisemmin ostanut siihen varasailion, mutta luonnollisesi se jai kotiin. Taalta ei tunnu ainakaan nain pikaisella etsimisella mistaan loytyvan kaasusailiota tai uutta keitinta. Oikeastaan loysimme retkikaupan, mutta siella oli vain vaelluskenkia. Etsimme myos urheilujuomaa urheiluliikkeista, mutta niista loytyi lahinna vaatteita ja kenkia. Lopulta urheilujuoma loytyi vahingossa apteekista. Sitapa naureskeltiinkin, etta jos tarvitaan jotain kamppeita, saamme taatusti etsia normaalia kauemmin, silla pyoraily ja retkeily eivat kummatkaan tunnu olevan taalla erityisessa suosiossa.