Matkan tarkoitus on polkea polkupyörällä Tallinnasta Belgradiin katsomaan Suomen jalkapallomaajoukkueen EM-karsintapeliä Serbiaa vastaan. Idea syntyi Maaliskuussa, kun matkasimme 4 hengen seurueella autolla Azerbaidzaniin katsomaan edellistä vieraspeliä. Tästä seurueesta ideasta innostui minun lisäksi Jari, joka kuitenkin joutui myöhemmin aikataulun vuoksi perumaan lähtönsä. Olimme kuitenkin jo Azerbaidzanissa saaneet houkuteltua mukaan toisen Jarin, joka oli matkannut Bakuun lentäen ja jo aikaisemmin haaveillut pitemmästä pyöräreissusta. Muita innokkaita lähtijöitä ei loppujen lopuksi löytynyt, joten matkaan lähdetään kahden miehen voimin.
Aikaa taipaleelle varataan tasan kuukausi ja matkaa kertynee Baltian maiden, Puolan, Slovakian ja Unkarin läpi Serbiaan noin 2200-2500km riippuen reittivalinnoista. Etelä-Puolasta alkaa viheliäinen vuoristo, joka tuottaa varmasti ylimääräistä tuskaa. Jos sinne asti selvitään siis. Itsehän en ole mikään vanha pyöräilijä ja muutenkin liikunta on jäänyt viimeisen vuoden aikana vähiin. Jonkin verran olen tietenkin yrittänyt tänä kesänä pyöräillä, mutta paikat ovat vieläkin kipeät toissapäiväisestä Helsinki-Porvoo-Helsinki -pyörähdyksestä (noin 100km). Jari sen sijaan on käyttänyt pyörää kulkupelinä enemmänkin. Juna ja bussithan kulkevat toki myös, mikäli paikat eivät kestä polkemista tai aikataulu menee tiukoille. Tällä hetkellä oma pyöräilykuntoni ei nimittäin vaikuta lupaavalta.
Kulkupeleinä meillä on Jamis Cross Country 2.0 vm 2006, jotka saimme käyttöömme viikko sitten. Maastopyöränä mukavampi ajella huonommilla teillä, joskin toki raskaampi polkea. Renkaiden vaihto kapeampiin täytynee suorittaa, mikäli siltä näyttää. Itse investoin myös lukkopolkimiin, jotka parin lenkin jälkeen vaikuttavat varsin mukavilta. Yöpymisiä varten pakkaamme mukaan teltan, joskaan jokamiehenoikeudet eivät taida tuolla suunnalla Pohjoismaiden tavoin päteä. Jossain välissä hostellimajoitustakin katsottaneen, jotta pääsee peseytymään sekä lataamaan kännyköiden ja kameran akut. Ruokailuja varten mukaan tulee retkikeitin.
Nähtävästi Ilta-Sanomat tulevat verkkosivuillaan matkantekoamme jonkin verran seuraamaan, mutta tänne saatamme raportoida laajemmin, mikäli ehdimme. Itse olisin mielummin kirjoittanut jonkinlaista matkapäiväkirjaa tuon Bakun reissun tavoin, mutta läppäriä ei pyöräreissulle noin vain mukaan oteta. Yritän myös saada kuvia näytille, joskin mukana on ainoastaa vanha pokkarini, jonka toimimiseen ei voi aina luottaa. En tietenkään myöskään löytänyt lähtöhetkellä kameraani vara-akkua, vaikka sellaisen omistan. Toki viime hetkellä tulee unohduksien lisäksi muutakin sähläystä, esimerkiksi Jarin passin kanssa, joka menee vanhaksi kohta, mutta se ei kuulemma haittaa ainoaa reittimme varrelle osuvaa ei-EU-maata Serbiaa. Kuitenkin selvisi tänä iltana, että Latvia ja Liettua vaativat passin voimassaoloa kolme kuukautta maissa vierailun päättymisestä, joten ei muuta kuin pikapassia aamulla hakemaan. Lauttamme lähtee klo 10.05 ja liput on varattu, joten näillä eväillä matkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti