Matka alkuun!

Nelja paivaa on reissua takana ja kilometreja on kertynyt 90+127+87+32=336. Ensimmaiseen paivaan sisaltyi myos jonkinlaista kommellusta, kun Jarin pyoralaukkujen kiinnitys petti heti Tallinan ensimmaisessa katukivetyksessa ja laukut putosivat maahan. Eihan siina mitaan, mutta samalla takalokari oli rullalla takarenkaan ja tarakan valissa. Se saatiin korjattua, ja paastiin etenemaan noin 40km, kunnes Jarilla puhkesi rengas. Sisakumi oli vaihdettava ja aikaahan siina kului. Yoksi pystytimme teltan noin 40km paahan Parnusta Lukoilin pihalle.

Torstaina sitten ajoimme ilman kommelluksia Parnussa pysahtyen Latvian Salacgrivaan asti, josta yopaikka loytyi jalleen jo pimeyden uhatessa tutun Lukoilin pihalta.

Eilen kavimme aamulla uimassa lampimalla hiekkarannalla ja jatoimme matkaa kohtietelaa. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, etta voisimme lopettaa matkanteon jo paivalla ja levahtaa illan, mikali loytaisimme leirintaalueen. Sellainenhan loytyi kylla Saulkrastin kaupungista, mutta joku firma oli varannut senkokonaan kayttoonsa. Loysimme myohemmin myos toisen leirintaalueen, mutta sinne ei saanutkaan pystyttaa telttaa(!). Kysaisimme olisiko etelassa pain lahettyvilla toista leirintaaluetta ja nainen totesi ettei tieda, ehkapa Liettuassa pain. Noh, ajoimme noin 5km valilla Via Balticalta poiketen etsien telttapaikkaa, kunnes paatien varrella oli leirintaalue kuin tilauksesta. Ja edellisen paikan nainen ei tallaisen olemassaolosta tiennyt. Sinne saimme kuitenkin teltan pystytettya hintaan 6 euroa.

Tanaan ajoimme Riikaan ja kavimme katsomassa paikallisen futisliigan ottelun Skonto Riga-Metallurgs Liepaja. Peli uudella (keskeneraisella) stadionilla paattyi 0-0. Yleisoa ei ollut kovin paljon, mutta oli molemmilla joukkueilla kuitenkin kannattajaryhmansa, jotka pitivat vaihtelevasti aanta. Siina onkin Riian kulttuuririennot meidan osalta. Taman lisaksi kavimme irkkupubissa katsomassa valioliigan avauskierrosta.

Sunnuntain aikana on tarkoitus tunkeutua niin syvalle Liettuaan, kuin voimat riittavat.

Tassa on jo alkumatkasta varsinkin minulla kokemattomana pyorailijana ollutkaikenlaista vaivaa. Kaikkein klassisin pyorailijan vaiva, takapuolen kipeytyminen on pyorailyhousuista huolimatta vaivannut, joskin toivoisin, etta pahin on jo silta saralta ohitettu. Eilen tata vaivaa tehosti mukavasti myos paskatauti, joka tuli ehka laukussa lammenneista juustoista, ehka ruskeasta hanavedesta, ehka jostain muusta. Nyt se tuntuu kuitenkin rauhoittuneen. Tietysti myos lihakset ovat vahan jumissa seka selka ja kadet puutuvat ja akillesjanteet ovat kipeytyneet. Jari on ainoastaan vahan valitellut niskaansa.

Toinen ongelma on retkikeittimen kanssa, josta loppui kaasu. Olin aikaisemmin ostanut siihen varasailion, mutta luonnollisesi se jai kotiin. Taalta ei tunnu ainakaan nain pikaisella etsimisella mistaan loytyvan kaasusailiota tai uutta keitinta. Oikeastaan loysimme retkikaupan, mutta siella oli vain vaelluskenkia. Etsimme myos urheilujuomaa urheiluliikkeista, mutta niista loytyi lahinna vaatteita ja kenkia. Lopulta urheilujuoma loytyi vahingossa apteekista. Sitapa naureskeltiinkin, etta jos tarvitaan jotain kamppeita, saamme taatusti etsia normaalia kauemmin, silla pyoraily ja retkeily eivat kummatkaan tunnu olevan taalla erityisessa suosiossa.

Lähtö lähellä

Matkan tarkoitus on polkea polkupyörällä Tallinnasta Belgradiin katsomaan Suomen jalkapallomaajoukkueen EM-karsintapeliä Serbiaa vastaan. Idea syntyi Maaliskuussa, kun matkasimme 4 hengen seurueella autolla Azerbaidzaniin katsomaan edellistä vieraspeliä. Tästä seurueesta ideasta innostui minun lisäksi Jari, joka kuitenkin joutui myöhemmin aikataulun vuoksi perumaan lähtönsä. Olimme kuitenkin jo Azerbaidzanissa saaneet houkuteltua mukaan toisen Jarin, joka oli matkannut Bakuun lentäen ja jo aikaisemmin haaveillut pitemmästä pyöräreissusta. Muita innokkaita lähtijöitä ei loppujen lopuksi löytynyt, joten matkaan lähdetään kahden miehen voimin.

Aikaa taipaleelle varataan tasan kuukausi ja matkaa kertynee Baltian maiden, Puolan, Slovakian ja Unkarin läpi Serbiaan noin 2200-2500km riippuen reittivalinnoista. Etelä-Puolasta alkaa viheliäinen vuoristo, joka tuottaa varmasti ylimääräistä tuskaa. Jos sinne asti selvitään siis. Itsehän en ole mikään vanha pyöräilijä ja muutenkin liikunta on jäänyt viimeisen vuoden aikana vähiin. Jonkin verran olen tietenkin yrittänyt tänä kesänä pyöräillä, mutta paikat ovat vieläkin kipeät toissapäiväisestä Helsinki-Porvoo-Helsinki -pyörähdyksestä (noin 100km). Jari sen sijaan on käyttänyt pyörää kulkupelinä enemmänkin. Juna ja bussithan kulkevat toki myös, mikäli paikat eivät kestä polkemista tai aikataulu menee tiukoille. Tällä hetkellä oma pyöräilykuntoni ei nimittäin vaikuta lupaavalta.

Kulkupeleinä meillä on Jamis Cross Country 2.0 vm 2006, jotka saimme käyttöömme viikko sitten. Maastopyöränä mukavampi ajella huonommilla teillä, joskin toki raskaampi polkea. Renkaiden vaihto kapeampiin täytynee suorittaa, mikäli siltä näyttää. Itse investoin myös lukkopolkimiin, jotka parin lenkin jälkeen vaikuttavat varsin mukavilta. Yöpymisiä varten pakkaamme mukaan teltan, joskaan jokamiehenoikeudet eivät taida tuolla suunnalla Pohjoismaiden tavoin päteä. Jossain välissä hostellimajoitustakin katsottaneen, jotta pääsee peseytymään sekä lataamaan kännyköiden ja kameran akut. Ruokailuja varten mukaan tulee retkikeitin.

Nähtävästi Ilta-Sanomat tulevat verkkosivuillaan matkantekoamme jonkin verran seuraamaan, mutta tänne saatamme raportoida laajemmin, mikäli ehdimme. Itse olisin mielummin kirjoittanut jonkinlaista matkapäiväkirjaa tuon Bakun reissun tavoin, mutta läppäriä ei pyöräreissulle noin vain mukaan oteta. Yritän myös saada kuvia näytille, joskin mukana on ainoastaa vanha pokkarini, jonka toimimiseen ei voi aina luottaa. En tietenkään myöskään löytänyt lähtöhetkellä kameraani vara-akkua, vaikka sellaisen omistan. Toki viime hetkellä tulee unohduksien lisäksi muutakin sähläystä, esimerkiksi Jarin passin kanssa, joka menee vanhaksi kohta, mutta se ei kuulemma haittaa ainoaa reittimme varrelle osuvaa ei-EU-maata Serbiaa. Kuitenkin selvisi tänä iltana, että Latvia ja Liettua vaativat passin voimassaoloa kolme kuukautta maissa vierailun päättymisestä, joten ei muuta kuin pikapassia aamulla hakemaan. Lauttamme lähtee klo 10.05 ja liput on varattu, joten näillä eväillä matkaan...